Slider

MEIDÄN VIIKKO

14.4.2018

Heippa ja kivaa lauantaita! Me tultiin hetki sitten takaisin kotiin kaupungilta ja kun pikkumies nukahti niin ajattelin, että nyt voisi olla hyvä hetki istahtaa hetkeksi blogin ääreen ja kirjoitella meidän tämän viikon kuulumisia tällaisen arkisen puhelimen kätköistä -kuvapostauksen avulla. Tämä viikko on ollut todella mukava, mutta kiireinen ja tekemistä täynnä. Me tosiaan oltiin kaikki pahasti kipeänä pääsiäisen aikaan reilun viikon ajan ja nyt kun ollaan taas terveinä niin ollaan päästy ulkoilemaan ja puuhailemaan kaikenlaista. Niin ja toki pakkaamaan, kun muutto lähenee kovaa vauhtia. Sen pidemmittä puheitta hypätään vaan suoraan itse kuvien ja kuulumisten pariin :-)
1
Alkuviikosta saatiin mun rakas ystävä sekä kummityttö muutamaksi yöksi kylään ja oli kyllä ihana nähdä taas nämä kaksi pientä pampulaa yhdessä. He kun ovat olleet yhdessä ihan syntymästään lähtien. Pikku kaverukset. Pienen ikäeron vuoksi on ollut myös hauska seurata heidän kehitystään, mitä toinen edellä niin toinen kohta perässä. Täytyy kyllä myöntää, että mä olen niin onnellinen siitä, että mulla on ystävinä paljon äitejä, joilla on saman ikäisiä lapsia ja heiltä saa aina sitä niin sanottua vertaistukea - ja se on todella tärkeää! <3
2
Käytiin yhdessä heittämässä joka aamu parin tunnin kunnon hikilenkki ja yhtenä päivänä poikettiin lenkin varrella myös kauppaan hakemaan kevään ensimmäiset perinteiset Puffet-jätskit! Oli kyllä harmi, ettei vielä törmätty yhteenkään jätskikojuun, joka olisi ollut auki ja myynyt ihan kunnon irtojäätelöä, mutta näillä mentiin tällä kertaa. Kyllä niitä irtojätskejä kerkee vetämään kaksin käsin koko kesän ajan :-D
kolme
Lenkkeilystä ja ulkoilusta puheen ollen - meitä ollaan kyllä taas hemmoteltu aivan mielettömän kauniilla ja lämpöisillä päivillä! Parhaimmillaan viikon aikana oli +12 astetta lämmintä. Oli kyllä ihana heittää lenkkiä, kun aurinko paistoi kirkkaan siniseltä taivaalta ja kadutkin on alkanu sulamaan. Ja nyt se aurinko ihan oikeesti lämmittääkin! Ai että mä nautin tästä valosta ja lämmöstä.
101112 Meille on jostain kumman syystä muodostunut jos voisi sanoa jopa ihan perinteeksi, että syödään tämän mun ystävän kanssa joka kerta yhdessä joko tacoja tai tortilloja - tällä kertaa vaan syötiin poikkeuksellisesti mausteista jauhelihaa crispy chickenin sijaan, mutta hyvin meni kaupaksi nekin :-) // Mun ei varmaan tarvitse edes sanoa, että rakastan leipomista ja kokeilla kaikkia uusia versioita - esimerkiksi vaikkapa piirakoista. Tässä kuvassa testissä vähän paksu pohjaisempi mustikkapiirakka, jonka päällä itsetehty sitruunarahka, joka oli aivan sairaan hyvää. Odotan kyllä innolla kesää ja kunnon marjakautta, jotta pääsee loihtimaan kaikkia ihanan raikkaita kakkuja ja leivoksia, nam!
123
Jotenkin näin kevään myötä olen taas löytänyt uudelleen sinisen ja tämä Essien kynsilakka sävyssä Lapiz Of Luxury (googlettelemalla näkyy vähän paremmin tuo sävy, ehkä hieman violettiin taittava) on mun lemppari. En olis ikinä aiemmin voinut kuvitellakkaan käyttäväni jonkun muun väristä kynsilakkaa kuin punaista.  // Olen alkanut nyt pitämään tätä mun lyhyttä tukkaa suorana, kun yleensä olen aina kihartanut sitä jollain tapaa ja pakko myöntää, että hyvältä se näyttää näinkin. Vielä kun se on kasvanut kovasti viime kampaajakäynnin jälkeen. Mä ainakin tykkään!
789
Ollaan käyty tuon pikkumiehen kanssa nyt muutamaan otteeseen tällä viikolla pyörimässä vähän kaupoilla ja etsimässä lähinnä uusia kevätvaatteita, kun hän kasvaa sellasta tahtia ettei mitään rajaa! Hakusessa olikin vähän hienompi kevät takki, jonka löysin tänään: ihana laivaston sinisen tikattu ohut bomberi ja mukaan tarttui myös vaaleat joustavat farkut. Muuten olen kevääksi tilannut Mini Rodinin Pico haalarin sekä takin, mutta ne on ehkä enemmän semmoseen rymyämiseen. Eniveis, lastenvaatteet on vaan ihan mahdottoman suloisia ja lapsille löytää vaikka mitä siistejä juttuja. Olisin voinut ostaa itsellenikin tuollaisen takin, jos vaan olisi aikuisille kokoja :-D

Tässäpä tällä erää kaikki, me aletaan tekemään ruokaa ja katsomaan lätkää, jonka jälkeen lähdetään vielä lenkille. Huomenna on sitten puolestaan luvassa siivousta ja pakkaamista. Toivottavasti myös teillä on ollut mukava viikko tähän mennessä! Palataan taas pian asiaan ja siihen asti meidän menoja voi seurata mun Instagram Storiesin puolelta @sofiabblomqvist.

HEIKKOUDET JA VAHVUUDET

28.3.2018

Ajattelin, että voisi olla hauska idea rustailla niitä omia heikkouksia ja vahvuuksia tänne blogin puolelle ja samalla haastaa teidätkin miettimään näitä asioita. Usein näitä asioita kysytään mm. työhaastatteluissa ja ainakin mun mielestä on todella tärkeetä tunnistaa ne omat heikkoudet ja vahvuudet. Ja mikä ainakin mun mielestä on harmillista niin liian usein sitä kuulee, että ihmiset eivät osaa sanoa ainuttakaan hyvää puolta itsestään. Eikä se tarkoita heti automaattisesti sitä, että olet ylimielinen ja itserakas, jos tiedät omat vahvuutesi, osaat kehua itseäsi ja olla ylpeä itsestäsi. Meissä kaikissa on niitä hyviä ja huonoja puolia, vahvuuksia ja heikkouksia, eikä niitä tarvitse mitenkään hävetä - aina on parantamisen varaa ja aina voi oppia uutta ja kehittyä. Tämän postauksen myötä haluaisin, että jokainen teistä oppisi myös kehumaan itseään ja tunnistamaan ne omat vahvuudet ja olemaan ylpeä itsestään juuri sellaisena kuin on heikkouksineen päivineen. :-)

+ Olen aina ollut todella määrätietoinen ihminen ja vaikka muutaman kerran elämässä on tullut sellaisia tilanteita vastaan, ettei tiedä juuri sillä hetkellä mitä esimerkiksi vaikka tulevaisuudelta haluaa niin keksin usein todella nopeasti näihin asioihin myös ratkaisun ja sen niin sanotun B-suunnitelman. Eli toisin sanoen mulla on todella idearikas pää asian kuin asian suhteen.

+ Olen sinnikäs, enkä luovuta helposti. Mulla on hyvä huumorintaju ja osaan nauraa myös itselleni.

+ Positiivisuus. Mä näen tän kyllä ehdottomasti vahvuutena ja hyvänä puolena, koska yleensä yritän nähdä niissä huonoissakin asioissa jotain hyvää. Mulla se on luonteessa, enkä esimerkiksi usein jaksa jäädä murehtimaan mitään asioita kovinkaan pitkäksi aikaa tai valittaa turhasta, koska uskon siihen, että elämä kyllä kantaa, kun vaan tekee töitä unelmiensa eteen, uskoo itseensä ja siihen mitä tekee. Ja kaikella on aina tarkoituksensa. Elämässä tulee niitä ikäviä asioita väistämättäkin vastaan halusit sitä tai et ja asioihin, joihin voi itse vaikuttaa - kannattaa vaikuttaa ja positiivisesti ajatteleminen ja asennoituminen on ainakin mua auttanut tällaisissa asioissa.

+ Olen luova ihminen ja mulla on hyvä visuaalinen silmä. Olen aina oppinut asiat enemmän tekemällä kuin kirjoista lukemalla ja musta on tosi hienoa, että tiedostan tämän asian, jotta tiedän mikä on just mulle paras tapa oppia erilaisia ja uusia asioita.

41071240601_7636c3465f_o

- Olen jossain määrin tosi äkkipikainen ja joskus valitettavasti sellainen, että teen tai sanon asioita ennen kuin ajattelen loppuun saakka. Tässä jutussa mulla on kyllä parantamisen varaa! Voi olla että se tulee mun luonteesta, koska olen todella tempperamenttinen ja kunnon tulisielu :-D

- Mulla on todella surkeat matemaattiset ”lahjat”, eli siis tässä tapauksessa ei taitoa juuri ollenkaan. Plus-, miinus-, kerto-, jako- ja prosenttilaskut handlaan, mutta kaikki ongelmaratkaisutehtävät ja muut vähän enemmänkin haastavammat tehtävät niin ei kiitos, haha.

- Kaikki tänne heti nyt. Kuulostaako tutulta? Eli toisin sanoen olen todella malttamaton joissain asioissa, enkä millään malttaisi odottaa, mutta täytyy myöntää että tässä asiassa olen kyllä jonkun verran jo parantanut tapojani ja asennettani!

- En tiedä pitäisikö tämä nyt laskea heikkoudeksi vai vahvuudeksi, mutta olen aikamoinen perfektionisti. Siksi ehkä lasken sen huonoksi puoleksi, koska olen välillä todella vaativa ja ankara itseäni kohtaan. Pitäisi siis oppia olemaan hieman armollisempi itselleen.

27199827478_f48c140ba6_o

Semmosta tällä kertaa. Millaisia heikkouksia ja vahvuuksia sulla on?

PUHELIMEN KÄTKÖISTÄ

27.3.2018

Untitled Meillä oli hetken aikaa sitten Williamin 8 kuukautis neuvola ja kuten olen aina sanonut: mä pidän todella paljon neuvolassa käymisestä, vaikka eihän siellä nyt mitään hirveen ihmeellistä ikinä tehdäkkään? Seurataan kehitystä ja kasvua, mutta silti. Joku siinä vaan on. Täytyy myös sanoa, että tuntuu jotenkin ihan hullulta ajatella, että tämä pieni mies täyttää pian jo 9 kuukautta?! Missä mun pieni vauva on? :-D
Untitled Käytiin viime viikolla yhdessä mun lempparinaisten ja kummitytön kanssa pienellä aamubrunssilla - ja tämmöset arjen pienet hetket ystävien kanssa on vaan parasta. // Mummin tuomat ihanat tuliaiset Lahdesta: söpöjä pieniä liukuestesukkia (ja nämä tulevat todella tarpeen, kun William on alkanut nousemaan ylös ja yrittää kovasti opetella kävelemään!) ja Marimekon tasaraitabody. Meillä on tällä hetkellä vaatteissa käytössä koot 86-92.
Untitled Tän kuvan takana ei oo sen ihmeellisempää tarinaa, eli lähinnä halusin vaan sanoa että mulla on tapana lainata (lue: pölliä) mun pikkuveljen vaatekaapista kaikkia ihanan isoja huppareita. Ihan parhaita kotona! Ja hänellä on niin hyvä maku. Jos tässä kohtaa joku miettii - vaikka hän on mun pikkuveli niin hän on melkein 190 senttinen, toisin kun mä vetelen tuolla 160 sentin tienoilla, haha. // Elias Kaskinen & Päivän Sankarit, miksi ihmeessä en ole aikaisemmin löytänyt näiden herrasmiesten musiikkia?! Aivan mielettömän kauniita ja herkkiä biisejä. <3 Omia lemppareita on tällä hetkellä ehdottomasti Irti ja Elämä lupaa mulle -biisit ja mä varoitan tuo ”Elämä lupaa mulle, että teet tilaa jollekkin paremmalle. Elämä lupaa mulle etten jää sun hyökyaallon alle” -rimpsu jää kyllä päähän soimaan! :-D
Untitled Meillä ollaan laitettu kovasti jo pääsiäistä esille ja ai että mää rakastan pääsiäistä! Pääsiäisenä mulla alkaa aina virallisesti kevät, oli maassa lunta tai ei. Keltaisia kodintekstiilejä ja astioita, narsisseja, rairuohoa (josta muuten puuttuu vielä tipuset!), kaikki ihanat pääsiäiskoristeet ja tottakai myös hei itse suklaamunat. Päiviin tulee enemmän valoa ja lämpöä ja luonto alkaa pikkuhiljaa puhkeamaan kukkaan. Parasta aikaa vuodesta.
Untitled Täällä Jyväskylässä on ollut pitkään jo todella kauniita päiviä! Aurinko paistanut ihan kirkkaan siniseltä taivaalta, pientä kirpsakkaa pakkasta ja linnut on alkanut laulelemaan. Ja vitsit, tähän aikaan vuodesta tuo lumikin näyttää niin kauniille kun se kimaltelee auringon valossa. // William pääsi ensimmäistä kertaa pulkkailemaan ja ensiksi hän oli vähän ihmeissään että mikäs homma tää oikein on, mutta sitten siitä tulikin ihan mukavaa puuhaa. Ollaan nyt muutamaan otteeseen käyty uusimassa tuota pulkkailureissua ja kivaa on ollut! :-)

Mitä te tykkäätte tällaisista puhelimella otetuista kuvapläjäyksistä? Pieniä hetkiä sieltä täältä meidän arjesta? Haluatteko tämän tyylisiä postauksia lisää jatkossa? :-) Musta näitä on ainakin ihan mielettömän kiva tehdä: kuvia ja vähän tarinaa niiden takaa!

LAPSI PÄIVÄKOTIIN?

24.3.2018

Otin reilu kuukausi sitten puheeksi Instagramin Storyn puolella päiväkodin ja ylipäätään päivähoidon. Halusin lähinnä kuulla teidän mielipiteitä ja kokemuksia asian suhteen, koska mulla ei ole näistä asioista kokemusta lainkaan. Koko homma lähti oikeastaan siitä, kun näin yhdessä somekanavassa kirjoituksen, jossa äiti sanoi ettei koskaan laittaisi lapsiaan päiväkotiin tai mihinkään muuhunkaan hoitopaikkaan. Siitä mulla lähti ajatus ja heräsi oikeastaan mielenkiinto asiaa kohtaan, että onko oikeesti tilanne näin vakava ja huono tällä hetkellä? Kuten arvata saattaa netistä löytyi vaan huonoja kokemuksia ja pahaa sanottavaa. Sain sinä iltana satoja satoja viestejä ja monet vanhemmat olivat kiinnostuneita kuulemaan, että millaisia kokemuksia muilla vanhemmilla on päiväkodeista ja kaikista muista päivähoidon eri muodoista. Multa toivottiin postausta aiheesta, jotta voisin nostaa teidän tarinoita esiin ja muut vanhemmat pääsisivät sitten niitä lueskelemaan sekä myös kirjoittamaan itse omista mielipiteistään ja kokemuksistaan liittyen aiheeseen.

Huomasin, että tämä aihe herätti tosi paljon keskustelua ja vastauksia tuli laidasta laitaan niin alan ammattilaisilta kuin vanhemmilta, joilla on monia lapsia. Paljon joukossa oli myös yhden lapsen vanhempia,  joita kiinnosti ja mietitytti kyseinen aihe todella paljon ja joille tämä aihe alkaa olemaan pian ajankohtainen. Onko niitä hyviä hoitopaikkoja vielä olemassa jossain, kun mediassakin yleensä kauhistellaan päiväkotien menoa ja vaan niitä huonoja puolia useimmiten tuodaan esiin? Miten niitä hyviä paikkoja sitten löytää? Ja tähän täytyy kyllä sanoa, että niin valitettavaa kuin se onkin niin itsekkin olen sosiaalisessa mediassa törmännyt vaan negatiivisiin otsikoihin aiheesta. Mikä ainakin mulle loi pelkkänä ajatuksenakin todella turvatonta fiilistä, jos joutuisin jättämään lapseni paikkaan hoitoon, jossa hänelle ei annettaisi huomiota, ei otettaisi syliin ei lohdutettaisi ollenkaan tai ylipäätään ei vaan olisi aikaa katsoa lapsen perään. Ajatuskin sellaisesta tilanteesta murtaa mun sydämen ja tiedän, että en ole ainut vanhempi, joka mietiskelee näiden asioiden parissa.

Voisin tähän kohtaan kertoa meidän tilanteesta ensin vähän muutamalla sanalla ja hypätään sitten teidän viestien pariin. En itse halua laittaa lastani hoitoon ennen kuin hän on 3-vuotias. Hän on tällä hetkellä reilu 8 kuukautinen ja musta ajatuskin siitä, että joutuisin hänet nyt laittamaan päivähoitoon olisi todella pelottava, koska onhan hän vielä oikeesti todella pieni lapsi. Tai tässä tilanteessa vielä vauva <3 Ainakin äidille, vaikka sitä niin isoa poikaa jo ollaankin (tai ainakin yritetään olla).  Olen kiitollinen siitä, että meillä on sellainen tilanne että pystyn jäämään kotiin hoitamaan Williamia. Ennen päivähoidon aloittamista kerhoillaan, leikitään niin kotona kuin vauvaystävienkin kanssa, tutkitaan, tutustutaan ja opetellaan erilaisia asioita. Pakataan eväät mukaan ja mennään metsäretkelle tutustumaan jokaiseen luonnossa elävään otukseen (okei, ehkä ei ihan karhuihin ja muihin vaarallisiin otuksiin, mutta you got the point) ja opetellaan erilaisia kasveja, puita ja marjoja. Maalataan, piirretään, luetaan, pelataan palloa, käydään puistoissa, rakennetaan majoja, leivotaan - ja touhutaan kaikkea muuta mukavaa.

Untitled

Tiedän, että monella tilanne ei ole sama. Monet äidit lähtevät opiskelemaan tai tekemään töitä heti äitiysloman loputtua, eikä siinä mitään, koska asia ei mulle eikä kenellekkään muulle kuulu ja jokainen tekee niin kuin itse parhaaksi näkee. Puhun nyt tilanteesta, jossa siis molemmat vanhemmat ovat töissä. Tiedostan sen, että taloudellinen tilanne tulee tottakai olemaan vähän tiukempi ja niukempi seuraavana kahtena vuotena, mutta itse ajattelen sen niin, että lapsi menee kaiken edelle. Tärkeintä, että toimeen tullaan ja hän saisi olla vielä kotona ollessaan pieni lapsi. Meillä päiväkotiin tai ylipäätään päivähoitoon meneminen ei siis ole vielä pitkään aikaan ajankohtainen juttu, mutta musta on ihanaa saada neuvoja teiltä kokeneemmilta äideiltä ja vinkkejä mitä tulee ottaa huomioon esimerkiksi hoitopaikkaa etsiessä. Mun seuraajissa on tuhansia vanhempia, joille tämä on jo ajankohtainen juttu tai ainakin mietinnän alla.

No, onko niitä hyviäkin hoitopaikkoja sitten olemassa? Teidän viestien ja tarinoiden perusteilla on ja tärkein neuvo minkä sain oli se, että paikkoihin kannattaa käydä tutustumassa kunnolla. Ja ehkä välttämättä niitä nettipalstoja ei kannata mennä lueskelemaan, kun niissä useimmiten vaan haukutaan ja mustamaalataan kaikkia paikkoja ja kerrotaan vaan ne huonot puolet. Ystäviltä ja tuttavilta voi myös tiedustella paikoista. Monet äidit halusivat tuoda esille sen, että se ihan tavallinen päiväkoti ei välttämättä myöskään ole ainut vaihtoehto. On olemassa niin perhepäivähoitajia kuin ryhmäpäiväkotejakin, joissa esimerkiksi perheen pienimmät pääsevät pienempiin ryhmiin ja tätä kautta saa enemmän huomiota. Ja kyllä, kaikista näistä hoitomuodoista sain myös hyvää ja positiivista palautetta niiden kauhutarinoiden rinnalle. 

”Itse 4 vuotta päiväkodissa töissä olleena pidän ehdottomasti päiväkotia hyvänä paikkana! Meillä lapsia hoidetaan ammattitaidolla ja tosi ihanasti. Meillä on tosi ihania perheitä ja yhteistyö ainakin meillä sujuu hyvin. On lapsia 9kk eteenpäin. Pienetkin pärjäävät hyvin ryhmässä, vaikka muutama ei osannut kävellä tai puhua, mutta silti pärjäävät ja tykkäävät olla päiväkodissa.”

"Itsellä ajatus ja oma mielipide on se, että haluaisin alottaa oman lapsen kanssa päiväkotielämän viimeistään 2-3-vuotiaana. Toinen vaihtoehto ennen päiväkotia on muutaman tunnin kerho muutaman kerran viikossa tai tietty tuntimäärä/puolipäiväinen päiväkodissa. Ryhmässä lapsi oppii niin paljon taitoja ja tärkeitä juttuja. Esim. jakaminen, ryhmässä oleminen ja toimiminen sekä ennen kaikkea ystävyyssuhteiden sitominen. Ja myös sitten kodin ulkopuolella hoidossa oleminen. Ja mitä päiväkoti elämää nähneenä myös taidot. Liikkuminen eri tavoin, motorinen kehitys ja kaikki pienmotoriikka palapelit/kynä/sakset... moni tekee tätä kotona ja ei yhtään en vähättele todella sitä kotona tekemistä, mutta monilla ne tulee ensimmäisen kerran päiväkodissa. Äärimmäisen hienoa ja arvostan niitä jotka puuhaa ja tekee paljon kotona yhdessä!”

”Meidän lapsi meni ryhmäpäiväkotiin ollessaan puolitoistavuotias ja en voisi tyytyväisempi olla. Aivan mahtava paikka ja ihana henkilökunta. Ei mitään huonoa sanottavaa!"

”Riippuu niin päiväkodista. Suosittelen pienempää ja kodinomaisempaa päiväkotia, missä on pienemmät ryhmäkoot. Mitä enemmän lapsia ja mitä isompi päiväkoti niin sitä vähemmän henkilökunnalla valitettavasti on resursseja olla läsnä jokaisen lapsen tarvitsemalla tavalla. Myös henkilökunnan motivaatio ja innostus näkyy vahvasti työssä eli lapsen päiväkotiarjessa. Suomessa on paljon ihania, ammattitaitoisia ja lapsilähtöisiä päiväkoteja, mutta joka paikassa ei valitettavasti ole kaikki niin hyvin. Kattava tutustuminen eri paikkoihin ja ylipäätään lapsen varhaiskasvatukseen ja päivähoidon tavotteisiin kannattaa aina, jotta tietää mitä odottaa päivähoidolta.”

”Päiväkodit ovat suurimmalta osalta lapsille hyväksi, kun puhutaan yli kaksi vuotiaista lapsista eteenpäin, tämä on siis oma mielipiteeni, jonka olen muodostanut opiskellessani ja töissä ollessani. Todella pieni lapsi hyötyy enemmän kotona olemisesta, mutta 3-, 4-, 5-vuotias lapsi, persoonasta ja lapsesta itsestään riippuen hyötyy kyllä päiväkodissa olemisesta. Päiväkodeissa lapsi saa leikkiä ikäistensä kanssa päivittäin paljon, joka edistää hänen sosiaalisia vuorovaikutustaitojaan yms.”

”Perhepäivähoito on ollut tosi hyvä meidän lapselle, pieni ryhmä, 4-5 lasta on ollut samassa ryhmässä. Tuosta vaan hyviä kokemuksia.”

Untitled

”Itse lähestyn kysymystäsi sekä itse äitinä että kasvatustieteiden opiskelijana. Meidän lapsi aloitti päiväkodissa 1v 4kk ja se on ollut todella hyvä ratkaisu meidän kohdalla. Mielestäni päiväkoti vs. koti asetelman ei tarvitsisi olla niin vanhanaikaisen mustavalkoinen ja itse puhun sen puolesta, että jokainen vanhempi tietää milloin lapsi on tarpeeksi kypsä päiväkotiin. Mua jännitti hirveästi päivähoidon aloitus, vaikka tiesin hänen olevan sosiaalinen ja sopeutuva. Mulle itselleni otti siis kovempaa hoidon aloitus kun lapsen kodalla, heh. Ryhmäkoot tietenkin aina mietityttää... Me ei saatu paikkaa kunnalliselta puolelta, joten laitettiin yksityiseen päiväkotiin.”

”Meidän 1,5-vuotias lapsi on perhepäivähoidossa ja siitä en keksi mitään pahaa sanottavaa - päin vastoin. Nauttii aamuisin lähteä hoitoon ystävien luo ja ei millään haluaisi päivän päätteeksi lähteä kotiin. Ryhmä on suht pieni ja maksimissaan 8 lasta yhtä aikaa. Perhepäivähoidolle ainakin peukku!”

”Suosittelen ehdottomasti perhepäivähoitoa tai ryhmäperhepäiväkotia. Pienet ryhmät, jolloin aikuisella enemmän aikaa yhdelle lapselle. Päiväkodeissa aivan järkyttävän suuret ryhmäkoot. Jos on huolissaan lapsen ryhmässä olemisen taidosta niin silloin voi vaikka perhepäivähoidon ohella käydä kerhoissa muutaman kerran viikossa. Toki perhepäivähoidossa on tärkeää löytää hyvä hoitaja, jonka kanssa ajatukset kohtaavat.”

”Nykypäivänä päivähoito on tarkastelun alla ja ne kauhutarinat ja kauhupäiväkodit pilaa niiden hyvien paikkojen maineen - niitä ihania ja hyviä päiväkoteja on paljon. Meillä henkilökunta on nuorta porukkaa ja todella motivoitunutta mikä näkyy aitona välittämisenä. Useasti lapset itkevät etteivät halua lähteä kotiin. Meidän päiväkodissa tärkeää on myös lasten kuin perheen ja henkilökunnan hyvinvointi. Nettikeskusteluja ei kannata lukea, sinne usein vain ne heitterit kirjoittaa ja myrkyttää kaikki päiväkodit valitettavasti. Motivoitunut henkilökunta tekee hyvän päiväkodin <3”

”Mun esikoinen meni päiväkotiin reilun vuoden ikäisenä ja se meni tosi hyvin. Hän meni sinne osa-aikaisesti. Sai aluksi käydä viikon ajan tutustumassa niin että menin itse mukaan. Sai kavereita ja rakasti kun siellä laulettiin ja askarreltiin. Mulla ei siis mitään pahaa sanottavaa päiväkodista. Nyt meillä on jo kaksi lasta ja aloittivat juuri perhepäivähoidon. Itse tykkään perhepäivähoidosta enemmän, kun lapset on pieniä, koska se on kodinomaisempi. Ja meillä kävi niin hyvä tuuri, että pphlla on molemmilla ikäisensä kaverit!”

Näitä teidän kokemuksia tuli viestien muodossa sadottain, eli valtavan suuri kiitos näistä! Kuten huomasitte niin erilaisia tapauksia, mielipiteitä ja kokemuksia löytyy. Jokainen meistä haluaa vaan lapsensa parasta ja sitä, että heillä on hyvä ja turvallinen olla niin päivähoidossa kuin kotonakin. Jokainen lapsi on oma ihana yksilö, kehittyy ja oppii omaan tahtiin. Musta oli ilo huomata viestien kautta kuinka oikeesti te vanhemmat välitätte lapsistanne, käytte kunnolla tutustumassa paikkoihin ja haluatte etsiä lapselle sitä parasta mahdollista hoitopaikkaa - sen tilanteen eteen tullessa.

Musta olisi ihanaa, jos te voisitte tämän postauksen kommenttiboksiin jakaa vielä lisää omia kokemuksianne, tarinoita ja mielipiteitä. Niin ruusuja kuin risujakin saa jakaa aiheesta. Laittaisitko itse lastasi päivähoitoon? Jos et niin miksi? Entä millaiseen hoitomuotoon: päiväkotiin, perhepäivähoitajalle, isovanhemmalle? Minkä ikäisenä? Vinkkejä, neuvoja vanhemmille, joiden lapset ovat menossa päivähoitoon? Kertokaa, jakakaa! <3
CopyRight © | Theme Designed By Hello Manhattan